Oon tosi kauan halunnut kirjottaa jotain oikeesti asiaa ja tää on niin omakohtainen asia että tästä mun on helpoin kirjottaa. Ja mulla on myös paljon sanottavaa tästä jutusta:)
Mun ensimmäinen työ jota tein koulun ohella oli ah, niin puhelinmyyntityö. Mulla oli tosi mukava työporukka ja siellä oltiin joustavia koulun suhteen, mutta se työ oli kuitenkin niin rankkaa etten viihtynyt siellä muutamaa kuukautta kauempaa. Mä en nauti ollenkaan työstä, jossa tunnen vaan kiusaavani ihmisiä. Paikka oli myös vähän liian kaukana kotoa, joten työmatkoihin meni liikaa aikaa.
Puhelinmyyntifirmoissa on miltei poikkeuksetta niin, että palkkaa tulee jos myy. Saatoin tehdä kuuskin tuntia siellä duunia niin, etten saanut yhtään palkkaa. Mene sitten siinä kotiin hyviin mielin! Äärimmäisen turhauttavaa.
Nykyiseen kassaduuniini löysin puolisen vuotta sitten, ja olen ollut tosi tyytyväinen että vaihdoin. Vaikka aina asiakaspalvelutyöt vaatii tiettyä skarppausta, niin mitenkään noita töitä ei voi verrata. Kun astuu siitä duunipaikan ovesta sisään, pitää vaan jollain keinolla yrittää unohtaa vittumaisen koulupäivän asiat ja keskittyä täysin hyvään asiakaspalveluun.
Vaikka mä aina selitän vanhemmille että ei, ei mun koulu kärsi töiden takia, niin karu fakta on se että kyllä kärsii. Jos pääsen koulusta varttia vaille kolme, kiirehdin puoli neljäksi töihin ja pääsen kotiin vähän yli kymmenen niin en mä tosiaan jaksa enää tehdä läksyjä silloin. Kuukahdan suihkun kautta samantien sänkyyn. Ehkä joillakin riittää energiaa sinne yömyöhään saakka, mutta mä haluan aikaisin nukkumaan.
Entäs koeviikko? Kaupassa, jossa oon töissä, se on ihan samanlainen arkiviikko kuin muutenkin. Työntekijöitä tarvitaan yhtä lailla. No, mä luen suht' laiskasti kerran koealueen läpi ja se siinä, mutta siihen menee vähintään se kolme neljä tuntia aikaa. Jos mulla on maanantaina koe X, sitten töitä, tiistaina koe X ja töitä niin lukeminen jää vähiin, ellei ole valmistautunut jo aikaisin. Ja tiedän, tästä on koulussa toitotettu niin kauan kuin jaksan muistaa, mutta kuitenkin: lukeminen pitää aloittaa jo paljon ennen koeviikkoa. Okei, okei, myönnetään, harvoin aloitan ennen koeviikkoa lukemista, mutta ei siitä sen enempää:D Sen näkee varmaan jo numeroistakin...
Jos työnantajat ovat valmiita palkkaamaan jonkun joka opiskelee, on hänen joustettava opiskelujen mukaan, rajansa kaikella. Mulla menee ensisijaisesti opiskelu töiden edelle, mutta joskus on tehtävä kompromisseja.
Tämän postauksen tarkoitus ei ollut pönkittää mun egoa ja kertoa millanen supernainen mä olen kun jaksan, vaan kertoa että se on rankkaa ja usein mä en jaksakaan. Mä kuitenkin pidän mun työstä niin paljon (oonkohan mä sanonut tän n. 20 kertaa jo tän postauksen aikana?) että motivaatiota riittää. Toisaalta, jos saisin valita jatkaisinko mieluummin töiden tekoa vai ottaisinko mieluummin sen palkan joka kuukausi tekemättä mitään, niin kyllä tuo jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa paremmalta.
Pointti on pääasiassa se, että jos pystytte vielä tulemaan toimeen ilman töitä, asutte vanhemmilla tms. niin nauttikaa siitä:) Väkipakolla on inhottava tehdä mitään, varsinkaan mitään yksitoikkosta duunia niska limassa jollain minimipalkalla. Mä kannatan sitä, että tehdään sitä mistä tykätään!
